0
Iloa etsimässä -kirja Islantilainen villapaita Yleinen

Islantilainen lanka – villan alkulähteillä, keritsemistalkoissa Islannissa

9.2.2021

Yle.fi uutisoi 8.2.2021 Ilmiöt-osiossaan aiheesta islantilainen lanka: ”Islantilaislankojen menekki on niin suurta, että varastot alkavat huveta myös alkuperämaa Islannissa. Syy on suomalaisten.” Se, mitä uutinen ei kerro on, että erään suomalaisen syy on se, että koillisislantilaisten tilojen villat sukelsivat säkkeihin yhtä käsiparia sutjakammin joulukuussa 2018.

Islantilainen lammas ja lanka - uuhi odottaa vuoroaan keritsemisjonossa Kuva: Terhi Ilosaari
Onni on villainen ystävä, myös parturijonossa
Keritsijän työkalu Kuva: Terhi Ilosaari
Lammasparturin työkalu, joka saa öljyhoitoa useita kertoja talkoopäivän aikana.

”Lampolassa on keritsemistä varten järjestetty oma alue. Villojen lajittelua varten on pöytä, jonka edustalla kaksi puutolppaa, joihin isännät ripustavat keritsimensä ja mustat vahvoissa jousissa roikkuvat lenkit. Oletan, että kerittävä lammas sujautetaan lenkistä läpi. Onneksi olen hiljaa ja tarkkaavainen. Lenkkiin sujahtaakin keritsijä, joka kaappaa lampaan selkä edellä syliinsä, kiskaisee pienen roikkuvan moottorin narusta käyntiin ja ryhtyy työhön. Tärkeintä ei ole se, miten hyvin kerintälaitetta käyttää, vaan se, kuinka hyvin pitelee lammasta aloillaan. Kun eläin rötköttää rentona sylissä eikä säikähdä kääntelyä, sujuu työ keskeytyksettä ja lampaan nahka säästyy naarmuilta.” kirjoitan kirjassani Iloa etsimässä. Vain muutamaa päivää aikaisemmin olin saapunut vapaaehtoiseksi islantilaiselle lammastilalle. Nyt hämmästelin sujuvaa sarjatyötä ja mehukkaan kuuloista huulenheittoa hämärän lampolan suojissa.

Islantilainen villa - ensiluokkainen vuota sylissä keritsemistalkoissa Kuva: Terhi Ilosaari
Sylissä kasa ensimmäisen luokan villaa. Niin pehmeää ja tuoksuvaa, etten tohtisi säkkiin survoa.
Tummat lampaat odottavat vuoroaan omassa karsinassaan Kuva: Terhi Ilosaari
Eri väriset odottavat vuoroaan omissa karsinoissaan. Vaaleat ja tummat villat pakataan omiin säkkeihinsä.

”Baldurin tyttöystävä lajittelee villat ja neuvoo minua ystävällisin ottein. Tilan villat lajitellaan uuden järjestelmän mukaisesti kolmeen eri pussiin. Ensimmäinen luokka on unenkevyttä ja vitivalkoista, toinen luokka karheampaa, kolmanteen säkkiin survomme kaikki lähes kelpaamattomat riekaleet. Säkkien suihin pujotellaan naru, säkki suljetaan ja kylkeen kirjoitetaan villan väri, luokka ja isännän syntymäaika. Säkit raahataan odottamaan kuljetusta. ” Talkoot jatkuvat. Välillä syömme ylenpalttisen juhlalounaan, suklaiset jälkiruokaherkut ja pakkaudumme taas haalareihimme jatkaaksemme villaista painia. Yhden vapaaehtoiskuukauden aikana pääsen osallistumaan kolmen eri tilan keritsemistalkoisiin. Kerta toisensa jälkeen olen enemmän avuksi, vähemmän tiellä.

Islantilainen lanka ja keritsemistalkoot Kuva: Terhi Ilosaari
Pääsin keritsemistalkoisiin peräti kolmelle tilalle. Tässä huhkimme toisen tilan talkoissa, jossa sain jo lajitella ja pakata lähes kaikki päivän aikana kerityt villlat.
Islantilainen lanka ja lampaita keritsijän jonossa Kuva: Terhi Ilosaari
Villa lajitellaan omiin säkkeihinsä paitsi laadun, myös värin mukaan. Näiden kavereiden kohdalla saikin olla tarkkana.

”Yritys kerää jopa 99 prosenttia kaikesta maassa tuotetusta villasta, ja Ístexin islantilaista lankaa myydään Suomessakin.” valistaa Yle:n artikkeli islantilaisesta langasta. Samaan laariin kulkivat villat myös niiltä tiloilta, joissa olin apurina. Voisiko juuri Suomesta ostamissani Ístexin Álafosslopi-langoissa olla itse säkittämääni villa? Teoriassa kyllä.

Islantilainen lanka ja raaka-aine - villasäkkejä lampolan käytävällä Kuva: Terhi Ilosaari
Päivä on kääntymässä iltaan. Villat on pakattu todella tiiviisti valtaviin säkkeihin, säkkien suut kurottu kiinni ja kylkiin kirjoitettu niin tilan tiedot kuin villan laatuluokkakin.
Islantilainen villalanka, lammas kertisemistalkoissa Kuva: Terhi Ilosaari

Syksyllä 2019 palaan Islannista Suomeen elämäni ensimmäinen ihka-aito islantilainen villapaita päälläni autuaan tietämättömänä maassaamme hyvää vauhtia etenevästä neuloosin islantilaismuunnoksesta. Syksyllä 2020 viimeistelen esikoiskirjaani elämäni toinen islantilaisvillapaita päälläni. Vuoden vaihduttua olen minäkin jo hankkinut omat pitkät pyöröpuikkoni. Ilmassa on hivenen epäuskoa, paljon intoa ja aavistus villan tuoksua luodessani paidanhelman ensimmäisiä silmukoita

Kirjassani Iloa etsimässä kerron niin keritsemis- kuin karitsointikaudenkin tunnelmista islantilaisella lammastilalla.

Islantilainen villalanka - toistaiseksi vielä lampaassa monella kiharalla Kuva: Terhi Ilosaari

Muita kirjoituksiani

Tarinoita Islannista Endorfiininmetsästäjä-blogissani

  • Kommentoi
    Maisemaonnellinen Johanna
    12.2.2021 at 22:01

    Kiitos kyllä kommentoin!

    Ajattelin antaa tämän palautteen ensin yksityisviestinä, mutta laitanpa tänne muidenkin luettavaksi:

    Kiitos kirjasta. Luin sen, ja vieläkin lämmin läikähdys tuntuu sydämessä, kun palaan niihin tunteisiin, joita lukukokemus herätti.

    Upeaa kerrontaa, matkakertomuksia ikimuistoisista paikoista, jonne en itse koskaan uskaltaisi lähteä. Miten joku voi olla samaan aikaan niin vahva ja herkkä? Monet ajatukset ja tunteet koin kuin ne voisivat olla omiani. Totesin olevani monessa suhteessa hyvin samasta puusta veistetty, lihaskivuista hetkittäin kärsivä. Minun ihmislihakseni väsyy myös helposti, eikä jaksa yhtäjaksoista treeniäkään kovin pitkään yhdellä treenikerralla.

    Teksti oli oivaltavaa ja kuljetti seikkailua juuri sopivalla temmolla eteenpäin. Lammastilan kiireinen ja rankka arki kosketti, rakastuin lukiessani pieneen Hosuliin. Vain yksi pikkujuttu pisti silmään, mutta sen lampaan kavion voit sitten korjata terminologiapoliisien iloksi sorkaksi siihen seuraavaan painokseen…

    Uskon rohkeiden tarinoiden terapeuttiseen voimaan. Tämä lukuelämys oli sielun paratiisiloma, paljon koskettavampi kuin paljon ylistetty edellinen lukukokemukseni Suon villi laulu. Lainasin oman niteeni ystävälle, sillä uskon myös jaettuun iloon. ❤

    Olet juuri oikealla tiellä. Joko seuraavan saa ennakkotilata?

  • Kommentoi
    Islantilainen villapaita: 10 täysvillaista totuutta islantilaisneuleesta
    2.3.2021 at 16:02

    […] Keritsemistalkoissa Islannissa […]

Kommentoi