0
Iloa etsimässä -kirja Kirjoittaminen Lukeminen

Mistä kirjalle kannet? Haastateltavana Sofia Kivistö

30.4.2021
Kirjan selkämys Kuva: Terhi Ilosaari

Oikolukijan etsintä, viimeisten virheiden nitistely, verkkokaupan rakennus ja loputon määrä päätöstä odottavia asioita: mikä kirjastoluokka, mikä verkkokauppa-alusta, painopaikka, painoksen koko, takakannen teksti, paperilaatu? Minkä sitaatin valitsen takakanteen? Mitä kirjoitan takakanteen? Esikoiskirjakaaos mielessäni kroolaan syystalvessa, eikä päässäni ole ensimmäistäkään ajatusta kannen kuvituksesta – ainakaan tietoista sellaista. Kirjallani ei ole vielä edes nimeä! Sekin pitäisi päättää.

Kustannustoimittajani avulla löydän ihastuttavan kannentekijän, mutta hänen syksynsä on jo myyty täyteen. Viestitellessäni Suomen Retkiluistelijoiden vuosijulkaisun aikataulusta taittajan kanssa päässäni välähtää! Tässähän voisi olla etsimäni tekijä. Tähdet ovat suotuisassa asennossa punaisen kotini päällä: graafinen suunnittelija-kuvittaja Sofia Kivistö sekä ehtii että haluaa ottaa tehtävän työpöydälleen.

Kirja kansineen elää jo maailmalla ihan omaa elämäänsä, ja siksi ehdin hetkeksi istahtamaan ja miettimään, miten kannet syntyivätkään. Ilokseni Sofia innostui vastaamaan hänelle lähettämiini kysymyksiin. Jotta Sofian haastatteluosuudet erottuisivat lukijalle selkeästi omista pohdinnoistani, lisäsin niiden alle

… harmaan taustavärin.

Iloa etsimässä -kirjan kannet Kuva: Terhi Ilosaari

Tiesitkö, että kannen kuvittaja lukee koko kirjan?

Kirjoitan Sofialle: ”Mielessäni olen nähnyt kannen pienillä piirroksilla täytettynä, rosoista kynäviivaa tai jotain elävää ja rouheaa. Tarinassani en ole joutunut tinkimään, koska teenhän omakustannetta. Mutta kannessa kumarran mielelläni kohti myyvyyden alttaria, vaikka joutuisin samalla pyllistämään näkemyksilleni.” Lähetän Sofialle kirjan tekstin sen hetkisen version sekä nipun valokuvia matkaltani tausta-aineistoksi.

Sofian vastausviesti yllättää. En tiennytkään, että kannen tekijä lukee koko kirjan!


Luit koko kirjan ennen suunnitteluun ryhtymistä. Teetkö aina näin? Tiedätkö, toimivatko kaikki kannen tekijät samoin?

Luen, ja näin olen kuullut muidenkin tekevän, ellei se ole jostain syystä (esimerkiksi liian tiukan aikataulun vuoksi) mahdotonta. Kysymyksenä tämä on myös sellainen, jota olen kuullut muiltakin kirjagraafikoilta usein kysyttävän. Mielestäni kirjan lukeminen on välttämätöntä, jotta pääsee kirjan maailmaan sisään ja osaa viestiä sen sisällöstä visuaalisesti – eli jotta kirjan visuaalisessa suunnittelussa voi ylipäätään onnistua. Kirjojen kansien suunnittelu kun on viestintää, ja viestintää on mahdotonta onnistuneesti tehdä, jos ei tiedä, mistä viestii.

Majakka ja vuohi kirjan takakannessa Kuva: Terhi Ilosaari
Islantilainen majakka, jonka valohuoneessa yövyin ja vuohet, joita lypsin Itävallassa. Kaikki minulle tutut, rakkaat asiat kirjani kansissa, Sofian piirroksina.

Ammattilaisen hellässä hoidossa

Kuvittaja ei perehdy vain minun kirjaani, vaan ensimmäinen luonnosviesti kannesta sisältää myös katsauksen tällä hetkellä kaupoissa olevien kirjojen kansien väritykseen ja visuaalisiin elementteihin. Sofia esittelee sanoin ja kuvin näkemyksensä siitä, miten erottuisin joukosta ollen kuitenkin kiinni ajassa.

Ammattitaitoinen, ystävällinen tekijä on kultakimpale kaltaiselleni ensikertalaiselle. Hän osaa kysyä asioita, joita en olisi itse edes tajunnut pohtia ja tulkkaa painopaikan viestejä sujuvasti. Vierailen omalla kirjahyllylläni taajaan mittanauhan kanssa ja ilman. Kääntelen omistamiani opuksia, jotta saisin kysymyksille jonkinlaisen mittakaavan.

Ammattilainen lähettää työstä myös selkeän, yksityiskohtaisen tarjouksen. Siihen on turvallista nojata puolin ja toisin, jos ihmeteltävää ilmenee.

Kirjan selkämys Kuva: Terhi Ilosaari
Sopiessani työstä, ei kirjalla ollut edes nimeä. Sofia loi paitsi ulkoasun kirjalleni, keksi myös mainion alaotsikon, jota ilman kirja olisi jäänyt nimeltää torsoksi. Inspiraationa alaotsikkoon taisi olla ystävän jo aiemmin ehdottama: Matkalla mielessä.


Mihin asioihin kiinnität kirjojen kansissa huomiota?
Onpa vaikea sanoa! Kokonaisuuteen – tai voinko vastata: kaikkeen? Luulen että keskivertoa enemmän kiinnitän huomiota typografiaan ja visuaalisuuteen ylipäätään. Siihen, millainen kuvituksen (ja millaisen kuvituksen), värivalintojen ja tekstien yhdessä luoma tunnelma on. 

Fyysisissä kirjoissa kiinnitän huomioni ehdottomasti myös haptisuuteen. Millainen esine kirja kokonaisuudessaan on käsitellä ja lukea: kirjan paino, paksuus ja koko, miltä materiaalit tuntuvat, kovat vai pehmeät kannet, kiiltävät vai mattakannet, mahdolliset lakkaukset, kohokuvioinnot tai muotoleikkaukset. Entä miten nämä valinnat toimivat tekstisisältöjen ja visuaalisuuden kanssa kokonaisuutena ja palvelevatko ne luettavuutta. 

Ihanaa on, jos kirjan suunnittelu pääsee yllättämään positiivisesti! Esimerkiksi niin, että kirjan kannen kuvitus jatkuu luontevasti myös kirjan ensisivuilla tai muilla sisäsivuilla.

Takakansitekstiä lukiessani peilaan tekstin sisältöä siihen mielikuvaan, joka kansista muodostuu. Kun etsin kiinnostavaa luettavaa, yritän antaa enemmän painoarvoa kansien tekstisisällöille, jotta muutkin, kuin ne minua eniten visuaalisesti viehättävät kirjat, saisivat mahdollisuuden tulla luetuiksi. 

Islantilainen villapaita - piirros Kuva: Terhi Ilosaari
Sofian piirros islantilaisesta villapaidasta, jonka minulle neuloi lammastilan isännän äiti. Kirjoitin kirjan pääosin tämä paita päälläni.

Ensimmäinen luonnos saapuu

’Ilosaaren esikoinen: kansi & taitto – 1. vedos’ lukee viestin otsikkorivillä. Henkeä pidättäen kurkistan viestin ensimmäisiä lauseita. En usko löytäväni luonnoksesta selkeitä virheitä, joita voisin kommentoida. Pelkään, että edessä on tukala työrupeama ja kymmeniä viestejä, joissa yrittäisin selittää ajatusta kirjastani. Varaudun turhautumiseen, verbaaliseen vääntelehtimiseen ja pahoitteluihin vaativuudestani.

Sofia pohjustaa ideaansa: ”Kannessa suurimpana liitupiirroksena on karitsa, jonka taakse kirjan nimi hieman jää. Tämä tuo kanteen syvyyttä. ”Iloa etsimässä” on piilossa karitsan takana, kuten kirjassa ilo löytyy lampaiden kautta.”

Lopulta uskallan avata kannen ensimmäisen luonnoksen näytölleni. Tuijotan näkymää epäuskoisena. Se on täydellinen. Ihastun siihen ensi näkemältä. Onnellinen pala nousee kurkkuun.

Toinenkin vaihtoehto on niin mainio, että ehkä kirjoitan vielä toisen kirjan, vain jotta pääsisin käyttämään tämänkin kansi-idean.

Kirjan tiedot sisäsivulla Kuva: Terhi Ilosaari
Mitä kaikkea sisäsivulle tuleekaan! Onnekseni Sofia tiesi ja taisi.

Toki työmaata on vielä tarjolla. Oikolukijalla on vielä urakka kesken. Muutama kappale joutuu muokkaukseen, automaattiset tavutukset hyppivät minne tahtovat ja niiden metsästykseen menee aikaa. Talkooväki jahtaa vielä viimeisiä virheitä ja minä raportoin niitä taittajalle. Pää savuten kirjoitan puuttuvia tekstipaloja: takakansi, oma esittelytekstini, kirjan kierrätysohje. Hankin ISBN-koodin ja varmistan painopaikan, teen viivakoodin – kaikki nämä tiedot tarvitaan kansiin kirjan kirjoittajan lisäksi.


Miten päädyit suunnittelemaan kirjojen kansia ja mitä muuta teet työksesi?
Teen laajasti erilaisia graafisen suunnittelun töitä, esimerkiksi kirjoja, kuvituksia, brändi-ilmeitä, esitteitä, julisteita, infografiikkaa, nettisivuja ja sosiaalisen median sisällöntuotantoa. Mielestäni graafisessa suunnittelussa yksi parhaista puolista onkin tehtävien monipuolisuus. Kirjoja pääsin suunnittelemaan jo opintojeni aikana.

Suunnitteletko yleensä vain kannet vai – kuten tässä projektissa – sekä kannen että taiton?
Yleensä molemmat. On mielestäni hyvä, että sama tyyli saa jatkua kannesta kanteen ja niiden välillä.

Kirjan aukeama Kuva: Terhi Ilosaari
Ensimmäisessä versiossa kappaleiden alussa oli sisennys – kuten kirjoissa yleensä on. Tekstini koostuu pääosin niin lyhyistä kappaleista, että sisennykset näyttivät mielestäni työläiltä silmäillä ja siksi päädyimme vain jättämään kappaleiden väliin sopivasti tyhjää tilaa. Yksi on moittinut sisennysten puutetta, mutta yllättävän monet kiitelleet kirjan luettavuutta ja juuri kappaleiden pituuksia,

Kirjan kannet – mitä katsot?

Kirjan viimeistelyviikkojen aikana käyn kylässä siskoni luona. Hän ojentaa lukemansa kirjan kysyäkseen otanko lainaksi. Sillä hetkellä huomaan kirjojen kansien muuttuneen elämässäni lopullisesti. Ennen vilkaisin kuvan ja luin takakannen tekstin ajatuksella. Nyt tutkin tarkasti kirjastoluokan, etsin, mihin viivakoodi on painettu, entä mainitaanko kansien tekijä selvästi. Miten ja missä kustantamo esiintyy? Pohdin silmät sulkien, miltä kirja tuntuu kädessä.


Millainen olisi unelmaprojektisi?
Pitääpä ottaa tämä aihe tarkempaan mietintään, niin voin asettaa itselleni tavoitteita tuleville vuosille. Olen onnekkaasti päässyt tekemään paljon huippukivoja ja innostavia suunnittelutöitä, kivempia kuin mistä olen uskaltanut haaveillakaan. Ja tämä kirjahan oli ehdottomasti yksi niistä! 

Lastenkirjoja olen halunnut pitkään tehdä, mutta tällä hetkellä se ei ole ykkösprioriteettinani. Uskon, että niiden aika tulee joskus myöhemmin. 

Ylipäätään olen halunnut ja päässyt tekemään paljon erilaisia painotuotteita, lehtiä, kirjoja, julisteita, jne. Nyt kiinnostaakin oppia lisää muilta graafisen suunnittelun osa-aluilta, kuten syventää osaamistani liikkuvan kuvan kanssa. Viime aikoina olen työssäni päässyt kokeilemaan myös 3D-kuvien tekoa, mikä on hauskaa! 

Luetko itse paljon vapaa-ajallasi? Millaisia kirjoja? Ehkä haluat jakaa jonkun oman lukuvinkin viime kuukausilta?

Nykyään luen hävettävän vähän. On ollut vaikea löytää kirjoja, jotka tempaisisivat mukaansa. Viime aikoina useimmat aloittamani kirjat ovatkin jääneet kesken, mikä on sitten ennestään syönyt lukuintoa. Viimeisin kirja, josta innostuin ja jonka luin (tai ahmin), oli Jouni Tikkasen Lauma, 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa. Kirja valottaa elävästi, millainen oli 1880-luvun Turun seudun ympäristö, jossa sudet tappoivat 22 lasta. Samalla se tulee perustelleeksi, miten suden ja ihmisen elinympäristö on nykyään niin erilainen, ettei samaa pääse enää tapahtumaan. Kiinnostavan aiheen lisäksi kirja on myös todella kaunis.

Kirjan sisällysluettelo Kuva: Terhi Ilosaari

Painokoneiden pelottavat pyörteet

Painosta kysytään: ”Profiiliasiat yms. lienee kunnossa (ISOCoated V2_300), vai kuinka?” Ovathan ne, kun voin lähettää itselleni kryptiset kysymykset suoraan taittajalle. Sofia lähettää viimeistelemänsä tiedostot painolle, paino hoitelee omat asemointinsa ja pyytää minulta vielä vahvistusviestiä. On pakko luottaa, että kaikki mahdollinen on muistettu, tarkistettu ja korjattu. Perjantaina 20. marraskuuta lähetän painolle luvan aloittaa työn.

8. joulukuuta 2020 julkaisen Instagramissa kuvan, jonka ohessa teksti:

Kuinka aika pysäytetään, ei saa päästää sitä menemään…” Kanervan kappale soi jossain kaukana, kun sain esikoiskirjani ensimmäistä kertaa käsiini.

Hissi jatkoi kulkuaan, painokoneet ahkerointiaan, roskikset täyttyivät, lavaa siirtelevän miehen ohimolle avautui tilaa turhautuneisuuden rypylle.

Olisin halunnut pysäyttää ajan, maailman ja maapallon. Seistä samassa hetkessä yhden pienen ikuisuuden ja vielä jälkiruuankin päälle.

Lammaspiirros kirjan kannessa Kuva: Terhi Ilosaari, piirros Sofia Kivistö
Hosuli

Lue muita kirjoituksiani:

    Kommentoi